Arkea vai juhlaa?

Vuorotyöläisenä on totuttava siihen, että ne juhlapyhät, jotka toisille ovat pelkkää juhlaa, saattavat ollakin työntäyteistä arkea. Joulu on yksi sellainen. Vaikka olisikin ihanaa viettää kaikki joulut vapaalla, perheen ja läheisten seurassa, on keskimäärin joka toinen joulu vietettävä työn merkeissä. Tietysti myös töissä on jouluisin erilainen tunnelma, vaikka työtä on yhtä paljon, kuin normaalina arkipäivänä yleensä. Olen jo pitkään tehnyt niin, että ne joulut, jotka olen töissä, olen suosiolla iltavuorossa, jotta ne, joilla on pieniä lapsia, voivat olla aamuvuorossa tai vapaalla. Mielestäni se on eräänlainen velvollisuus, kun itselläni ei lapsia vielä ole. Olisi hienoa, jos kaikki nuoremmat hoitajat tai myös iäkkäämmät hoitajat ajattelisivat näin ja mahdollistaisivat lapsi perheille yhteisen jouluillan. Kuitenkin, vaikka se rankalta tuntuukin, jokainen meistä on valinnut vuorotyön, eikä aina voi olla vapaalla tai aamuvuoroissa edes jouluna, olivatpa lapset miten pieniä tahansa. Itse kuitenkin pidän kohtuuttomana sitä, jos joku "mummo" on aina aamuissa jouluisin, jotta saisi viettää aattoillan lastenlasten seurassa ja tämän vuoksi joku äiti joutuu olemaan pois alle kouluikäisten lasten luota. Kukin tehköön niinkuin parhaaksi kokee. Voin kuitenkin omalla toiminnalla vaikuttaa siihen, että Edes yksi äiti saa illan lastensa seurassa ja se luo minulle hyvää joulumieltä.

Itse olen "ajoittanut" työni niin, että juhannus ja joulu ovat vapaat samana vuonna. Se tuo mukavaa rytmitystä elämään. Vastaavasti myös tiedän, että ne vuodet, kun joulu on vapaata, on itsenäisyyspäivänä ja uutena vuotena töitä.

Tänä jouluna olen vapaalla ja uusi vuosi menee lomaillessa. Tunnen olevani jo levon tarpeessa. Mutta sitä ennen on vielä jaksettava uurastaa mm itsenäisyyspäivänä iltavuoron merkeissä.

Mikä tekee sinun joulustasi joulun silloin, kun osuu työjoulu kohdalle?