Kuka minä olen?

Lähihoitaja. Nuori nainen. Avoliitossa.

Näin kuvailisin itseäni jos joku spontaanisti kysyisi. Uskoisin, että lukijoita kiinnostaisi tietää minusta laajemminkin, joten avaan teille jokaista osa-aluetta hieman.

Lähihoitaja-minä:
Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2010. Ryhtyminen lähihoitajaksi oli hetken mielijohde, yläasteella yhteishaun aikaan en tiennyt, mikä on lähihoitaja tai missä sellaisia työskentelee. Selvittelin asiaa aikani ja päädyin täyttämään yhteishaussa ensimmäiseksi toiveekseni kyseisen alan. Koulun alkaessa minulle oli selkeää, että valmistun ajallaan ja ryhdyn tarhatädiksi. Ajattelin, että ei minusta ole pyyhkimään vanhusten takapuolia 8h päivässä tai katsomaan kuolaavia kehitysvammaisia (nämä siis olivat ensimmäisenä mieleen tulleita ajatuksiani silloin 15 vuotiaana). Kuitenkin opintojeni edetessä alkoi muistisairaat ja vanhustyö kiinnostaa. En tiedä, oliko se kohtaloa vai jotain muuta, mutta kuitenkin erikoistuin lapsien ja nuorien kasvatukseen ja työskentelin päiväkodissa valmistumisen jälkeen melkein 2 vuotta. Kun sijaisuuteni päättyi, näin tilaisuuteni koittaneen ja hakeuduin töihin kunnalliseen palvelutaloon, jossa siis tänä päivänäkin työskentelen. Arki vanhustenhoitajana on suurimmalta osin äärimmäisen rankkaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Monesti työvuoron jälkeen miettii, että en jaksa enää päivääkään. Siitä huolimatta en vaihtaisi ammattiani mihinkään. Rakastan tehdä töitä erilaisten ihmisten parissa ja arvostan työni haasteellisuutta. Vanhustenhuolto Suomessa on todella huonossa jamassa, hoitajia vähennetään ja kaikessa säästetään. Silti koen, että voin auttaa vanhustenoloja tekemällä työni niin hyvin, kuin mahdollista. Hymyillen läpi päivän ja luomalla turvallisuuden tunnetta jokaiseen asiakkaaseen. Se, että hoitajalla on kiire, ei kuulu asiakkaalle. Moni asiakas tietää, miten todellista kiire on, mutta siitä huolimatta, hoitajan tulee luoda asiakkaalle sellainen tunne, että aikaa on juuri hänelle niin paljon, kuin hän sitä tarvitsee ja täysin kiireettömästi. Näitä omia mietteitäni avaan matkan varrella varmasti enemmänkin.

Nuori nainen:
Ikää minulle on kertynyt 27 vuotta. Olen melkoinen rämäpää, en tahtoisi olla hetkeäkään hiljaa tai paikallaan. Johtunee osittain (tai paljonkin) siitä, että minulla on ADHD. Koen sen olevan osittainen rikkaus, minulla riittää töissä energiaa ja puhuttavaa Lähes loputtomiin saakka. En yleensä jää sanattomaksi missään tilanteissa. Olen rakastava ja huolehtivainen ihminen. Hellyyttäkin riittää jaettavaksi jokaiseen suuntaan. Keskittymiskykyni on usein täysi 0, paitsi silloin, kun aihe on itselleni mielenkiintoinen. Olen myös hyvin hajamielinen, unohtelen asioita tuon tuosta, enkä välttämättä muista, jos olen luvannut jotain. Unohtaisin varmasti oman pääni, jos se ei olisi kiinni vartalossani. Elämäni on hyvin vaarallista, johtuen siitä, että olen hyvin kömpelö. Jalkani ovat pakollinen jatke vartalolleni, mutta ne ovat kokoajan vain tielläni. Toivun myös parhaillaan vaikeasta masennuksesta, siitä en oikein osaa tarkemmin tähän kirjoittaa, ehkä kirjoitan siitä kokonaan oman tarinansa. Pieni, pyöreä ja pippurinen. Siinä minä pähkinänkuoressa.

Avoliitossa:
Tästä osasta kirjoitan vain lyhyesti, koska se tulee näkymään myös osana blogiani. Muusta perheestäni en tule täällä kirjoittamaan, ainakaan kovin usein, vaikka he ovatkin minulle kaikki kaikessa ja rakastan heitä enemmän, kuin mitään muuta. ❤️ Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta. Kihloihin menimme 3 vuotta sitten. Elämämme on suurimmalta osin onnellista, tietenkin jokaiseen suhteeseen mahtuu ylä- ja alamäkiä. Haaveilemme lapsista, tarkkaa lukumäärää emme ole sopineet tai suunnitelleet, lapsia kun ei niin vain hankita, heitä saadaan. Ehkä saamme viisi, ehkä vain yhden. Niin tai näin, rakkautta riittää niin monelle, kuin heitä siunaantuu. Meidän taloudessa mieheni on se, joka sisustaa ja laittaa ruokaa, minä olen se, joka siivoaa. Minä myös olen se joka nalkuttaa. Olemme lähtöisin hyvin erilaisista perheistä, joten arkisissa asioissa ajaudumme hyvin usein törmäyskurssille. Mielenkiinnonkohteemme ovat hyvin samanlaisia, rakastamme nukkumista, vaikka taas toisaalta olemmekin myös hyvin huonoja nukkujia molemmat.

Sellainen olen minä. Toivottavasti saan kerättyä paljon lukijoita ja onnistun pitämään mielenkiintoa yllä.

Iloa ja hymyä kaikille! 😍