Lähihoitaja - pelkkää pahaa?

Sitä monesti lukee uutisista, kuinka TAAS on hoitajat mokanneet jossain päin Suomea. On jätetty asiakas suihkuttamatta tai unohdettu käydä asiakkaan luona. Asiakas on maannut useamman tunnin lattialla, eikä kukaan ole tullut auttamaan. "meidän isän/äidin luona ei tehdä sitä tai tätä". Mutta mikä on se totuus kaiken takana?

Mitä jos se asiakas, jonka suihku on jäänyt tekemättä, onkin itse kieltäytynyt lähtemästä? Edes hoitaja ei voi ketään pakottaa, tai väkisin viedä suihkuun. Asiakas on saattanut kieltävien sanojensa saatteeksi uhkailla tai jopa huitoa, potkia tai sylkeä. Mutta silti se on se hoitaja, joka on tehnyt väärin. Tottakai myös ajoittain käy niin, että henkilöstöä ei ole riittävästi, jotta kaikki asiat pystyttäisiin hoitamaan. Jos työvuoroon on mitoitettu 5 ihmistä, mutta vain 3 saapuu töihin, on silkkaa faktaa, että ketään ei voida sitoa tunniksi yhden ihmisen luokse. Surullista, mutta totta. Ja entäs jos koko viikon ajan, jokainen päivä, tilanne on sama? Sitä korvaavaa suihkupäivää vaan ei voida järjestää, kun ei ole ihmisiä, jotka ne työt hoitaisi. Usein unohdetaan, että myös asiakkaat ovat ihmisiä ja heillä on oikeus määrätä omasta hoidostaan. Jos asiakas ei halua suihkuun, hän tuskin sinne menee, vaikka käyttäisit houkutteluun puoli tuntia, tai jopa tunnin. Toisinaan käy sellainen tuuri, että houkuttelu toimii, mutta useimmiten ei.

Käyntien unohtaminen on tottakai väärin, mutta, jälleen kerran, myös hoitaja on vain ihminen. Ja erehtyminen on normaalia, eikö vain? Paitsi ei tietenkään hoitajalle, jonka on tarkoitus olla jonkinlainen yli-ihminen. Palaan taas tuohon, että jos vuoroon on mitoitettu 5 hoitajaa, mutta töihin ilmestyy vain 3, ei hoitajalla ole ensimmäisenä mielessä sellainen käynti, jossa keitetään asiakkaalle kahvit ja jutellaan mukavia. Kuulostaa kauhealta, mutta kun toisessa vaakakupissa painaa asiakas, joka vaatii kaiken mahdollisen avun, päästäkseen ylös vuoteesta ja saadakseen ruokaa, on hoitajan pakko priorisoida. Vähemmän hoitajan omatuntoa painaa iltaisin kotona se, että joku on jäänyt ilman kahvia, kuin se, että joku olisi jäänyt koko päivän ajaksi vuoteeseen, likaisella vaipalla ja ilman ruokaa. Surullista, mutta totta.

Sitten nämä kaatumiset. Surullisia tarinoita jokainen ja varmasti, jos jokainen hoitaja voisi päättää, näitä ei koskaan, ei koskaan tapahtuisi. Mutta kun emme me voi. Kun Pentti-Pirjo kaatuu kotonaan, eikä omista turvahälytysjärjestelmää tai omistaa, mutta ei enää muista, miten sitä käytetään, on mahdoton tietää, jos joku on kaatunut. Jos Pentti-Pirjo asuu vanhainkodissa, on todennäköistä, että kaatuminen huomataan nopeasti, koska vanhainkodeissa on säännölliset yökierrot. Tosin, nekin useimmiten 2-3h välein, joten jos olet tarkistanut, että Pentti-Pirjo nukkuu, saattaa olla, että hän havahtuu siihen, kun poistut huoneesta, päättää lähteä vaikka vessaan ja kaatuu sänkynsä viereen, kun voimia ei ole. Ei se hoitaja, joka asian on tarkastanut, voi tietää, että asiakas on lähtenyt liikkeelle, kaikkihan oli hyvin, kun hän huoneesta poistui. Kotihoidossa ja palvelutaloissa asiakkaat asuvat omissa kodeissaan, joissa käydään vain ennalta sovittujen käyntien mukaisesti. Jos asiakas ei esim. yö aikaan halua kontrollointi käyntiä, ei yöhoitajalla ole asuntoon mitään asiaa, ellei asukas kutsu hoitajaa. Ulkopuolisilla palvelutarjoajilla on usein sopimuksessa mainittu vasteaika, jonka sisällä he vastaavat hätäkutsuun. Jos edellisessä paikassa on ollutkin jokin suurempi hätä, voi vasteaika ylittyä, jälleen kerran, surullista, mutta hoitajille täyttä arkea. Ei hoitaja voi sanoa ambulanssia odottavalle asiakkaalle, jonka takaraivolta vuotaa runsaasti verta, että sori, odottele sinä sitä ambulanssia, minun on nyt mentävä, että Pentti-Pirjo pääsee nojatuolistaan takaisin vuoteeseen vasteajan puitteissa.

"meidän isä/äiti ei saa sitä, tätä tai tuota."
Hoitaja on hoitaja, ei palvelija eikä seuraneiti. Tottakai, seuranpito kuuluu hoitajan työhön, mutta vain niissä rajoissa, mikä on ihmillistä kokonaisuuden kannalta. Itse rakastan ylikaiken käyntejä, joissa saan vain istua asiakkaan kanssa alas ja jutella, jutella ja jutella. Voisin tehdä sitä 8h päivässä. Se vain, ikävä kyllä, ei ole mahdollista. Usein käy niin, kun menee tällaiselle käynnille, istuu alas ja alkaa juttelemaan, soi hälytys ja joku muu tarvitsee apua mielessään nopeammin, kuin joku toinen. Jos avuntarve ei ole akuutti, voi koittaa sanoa, että tulee, kun ennättää, mutta todennäköisesti hälytin soi uudelleen, kun soittajalle ei kelpaa odottelijan osa. Hän on painanut hälytintä ja hän vaati PALVELUA välittömästi. "palvelkaa nyt, siitähän teille maksetaan". Ei, meille ei makseta siitä, että me palvellaan, meille maksetaan siitä, että me hoidetaan ja autetaan sellaisissa asioissa, joihin asiakas ei itsenäisesti pysty. Jos asiakas pystyy keittämään kahvit itse, mutta vaatii sitä hoitajalta, koska tämän tehtävä on "palvella", ollaan pahasti hakoteillä. Omaiset myös usein kuvittelevat, että hoitajien työnkuvaan kuuluu kaikki, lattioiden pesusta verhojen vaihtoon. Ei kuulu, eikä aikaa sellaiseen edes olisi. Hoitaja voi avustaa tällaisissa tilanteissa, mutta ei tehdä Puolesta. Lause "No kyllähän sinä nyt meidän Pentti-Pirjolle voit sen tehdä, ei se vie kuin puoli tuntia" on sellainen, johon törmää hyvin usein. Ihanaa, jos se menisi noin, mutta kun se ei mene. Tuolla Logiikalla pitäisi olla mahdollista tarjota se sama kaikille muille asiakkaille, joita on parhaimmillaan yhdessä vuorossa 20 kpl, ei aikaa jäisi mihinkään muuhun, kuin verhojen ripustamiseen tai lattioiden pesuun. Mielestäni tärkeämpää on kuitenkin tehdä ne asiat, jotka ovat päivittäisen elämisen kannalta tärkeämpiä, kuten ruokailu, siisteys ja hyvinvointi. Jos se lattianpesu ei vie kuin sen puoli tuntia, miksei se omainen, joka tulee kylään kerran viikossa, pidennä kyläilyään puoli tuntia ja pese sitä lattiaa? Sama pätee moneen muuhun asiaan. Omaiset myös liian usein tuudittautuvat siihen ajatukseen, että hoitajien tehtävä on tehdä kaikki ja sitten käydään Pentti-Pirjon luona kerran viikossa tarkastamassa, mitä hoitaja on jättänyt tekemättä ja valitetaan siitä hoitajalle. Joskus, tai todellisuudessa aika useinkin, mieleni tekisi vastata "anteeksi vain, kun ne pyykit ovat taas pesemättä, olen keskittynyt pitämään Pentti-Pirjon elossa, kun on ollut erittäin vaikea viikko".

Tällaisia mietteitä tänään. Painavaa tekstiä, vaikka itse kirjoitin.

Aurinkoa ja elämäniloa jokaisen sunnuntaihin 😘